Kiitos tyttärilleni Katariinalle, Sanjalle ja Essille inspiraatiosta ja käskystä siirtää blogini poisvuodatus.netistä.
Vuodatus.netin vanha blogini sulkeutuu ja on aika aloittaa alusta. ...tai ei aivan. Tuon kuitenkin jotain vanhaa eli tiivistelmän " tapahtui viime numerossa".
Alun perin perustin BlueKitchen blogini jonkinlaiseksi resepti- ja ideavarastoksi. En kuitenkaan jaksanut päivittää sivuja kuin pari kertaa ja koko blogi jäi nukkumaan ruususen unta vuonna 2009 tullakseen herätetyksi 2012. Uusi vuosi toi lupauksia ja haaveita mukanaan ja ajattelin blogin ja julkisten lupausten olevan helpompia pitää. BlueKitchen ryhtyi laihduttamaan. Olihan 10 vuoden aikana tullut syötyä muutamakin kerta hyvin ja vähän paremmin. Innostus kokkailuun ja leivontaan näkyi rouvan turvonneesta olemuksesta eikä kenellekään jäänyt varmasti epäselväksi se tosia-asia, että sinisen keittiön emäntä on kulinaristi, herkkuperse, nautiskelija, kakkutaiteilija...siinä muutama adjektiivi kuvaamaan pyylevää emäntää.
PT:lle maksetut eurot ja kuukausien kreikkalainen jogurtti, kanasalaatti, mustikka ja salaatti ei tuonut tavoittelemaani muutosta. Itseasiassa, ei tapahtunut mitään! Minua on huijattu! Kuukausikaupalla tsemppasin ja yritin...ja keväällä olin aivan yhtä paksu kuin aikaisemminkin.
Todistusaineistoksi tästä ladataanpa tänne se kuuluisa ennen-kuva;
Kuvan suurin nainen olen minä, viime kesäkuussa, kaikessa mahtavuudessani.
Pesueemme muutti heinäkuussa takaisin Länsi-Vantaalle, takaisin kotiin. Siitä alkoi muutos ja hyvien tapahtumien ketju. Jo heinäkuun aikana liikunta ja terveellisempi elämä houkutti. Suuri ahaa-elämys tapahtui kuitenkin elokuun lopussa.
Olin viikkoa aikaisemmin käynyt läpi sarjan verikokeita, tutkimuksia sekä lääkärin kehoituksen pudottaa painoa. Vasemmassa reidessä oli hermopinne, eikä "data" liikkunut hermoissa, seurauksena jatkuvasti puutunut jalka. Sokerirasituksen tulos oli tällä kertaa normaali, mutta pelko diabetekseen sairastumisesta oli vahvasti mielessä. Duunissa järjestetty syksyinen pyöräilytapahtuma pyöräytti käyntiin tapahtumasarjan, joka on edelleen käynnissä. Sain kuulla Cambridge-ohjelmalla saavutetuista mahtavista laihdutustuloksista ja muistinkin aiemmin tänä vuonna päättäneeni ryhtyä pussikuurille, mikäli terveellinen metodi ei toimisikaan. Nyt ei siis ollut mitään syytä pistää päätöstä enää hyllylle ja odotella aikaa parempaa. Se aika oli tässä ja nyt!
CAMBRIDGE
2.9.2012 oli loppuelämäni ensimmäinen päivä. Kävin valmentajani Henryn juttusilla ja karu totuus iskettiin päin pläsiä, kovaa... Mittarit olivat niin sanotusti punaisella...kaikki mikä vain voi olla, oli liikaa, huonosti tai muuten vain merkki ikävästä lihavuudesta. Joo, en tosiaan ollut ihan amerikkalaisten kanssasisarteni kaliiberia, mutta lyhyeksi suomalaiseksi, aikamoinen tantta. Onneksi sentään tajusin asian nyt, enkä jäänyt odottelemaan vielä paria kymmentä lisäkiloa...
Syyskuun alusta lokuun alkuun saakka elin pirtelöillä, pussikeitoilla ja vedellä. Kolme Cambridge-ateriaa päivässä, vähintään 2.5l vettä sekä aimo annos itsekuria. Luulin, että minun keräämäni läskivaranto oli niin korkealuokkaista ja täysin sulamatonta, ettei mikään mahti maailmassa saisi sitä sulamaan. Yllätykseni olikin melkoinen, kun heti alkuunsa paino lähti määrätietoisesti laskemaan...kilo kilolta vyötäröltäni suli läskiä, rasvaa, ihraa, laardia...yök! Sitkeästi selitin kaikille epäilijöille selviäväni hengissä pusseillani, en kuole nälkään eikä läski kerry salakavalasti yönaikana takaisin, jos vaikka joku päivä en syökään enää pusseja.
Kuukaudessa sain pudotettu 8,1 kg.
Syysloma Berliinissä lokakuun lopulla lopetti pussipaaston. Päätin lisätä diettiin ruokaa. Paino toki putoaa syömälläkin, mutta hitaammin. Lähes viikon lomailin ja nautin elämästä, söin ja juhlin. Tuli arki ja palasin ruotuun. Söin taas pusseja ja olin elämääni tyytyväinen. Eikä mitään katastrofia tapahtunut. Viikon hömpöttely ja kurinpalautus..tuloksena -400g. Eihän se paljon mitään ole, mutta en lihonut!
Nyt eletään marraskuun puoltaväliä, kuuri on jatkunut siis 2.5kk. Joku varmaan laskisi, että pitäisi kokonaispudostus olla jo 20kg. No ei ole. 12 kg on nyt läskiä sulatettu. Ja olen saanut syödä joka viikonloppu. Näin tämä on helpompaa. Normaalipaino häämöttää enää 6kg päässä. Jouluna se on varmasti jo hyvin lähellä, ellei jo saavutettukin. Enää en ota liikaa stressiä, koska tiedän saavuttavani tavoitteen ennemmin tai myöhemmin. En kuitenkaan aio luovuttaa, enkä päästää itseäni enää lihomaan.
Flunssan vuoksi valmentajani pyysi pitämään taukoa pussittelussa siihen saakka kunnes olen taas kunnossa. Keholle on aivan tarpeeksi stressaavaa sairastaa ja on hyvä vähän höllätä. Nyt keskityn parantamaan itseni, jotta muutaman päivän päästä olen taas iskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti