Ihana ilta! Kiitos ystävälleni kävelylenkistä pitkästä aikaa! Pääsin vihdoin kokeilemaan, miten askel nousee syksyn tauon jälkeen. En ole juossut syyskuun jälkeen ja polte juoksemaan on ollut kova. Kaksi viikkoa olen odottanut ja odottanut....sairastuin flunssaan ja suunnitelmiin tuli muutos. Vihdoin tänään uskalsin ottaa ne ensimmäiset askeleet...aivan kuin olisi lentänyt! Uskomatonta...eihän tämä voi olla totta. En tosin juossut alkuun kuin reilun kilometrin ja sitten jarruttelin, mutta tunne oli aivan ainutlaatuinen.
Kävelylenkin päälle spurttasin vielä kotiin...edes narisevat kenkäni eivät latistaneet tunnelmaa. Tätä lisää ja pian!
Viikko sitten kannoin hartioillani 12 kg koiranruokasäkkiä autolta kotiin...ja samalla mietin, että tämä nappulasäkki on muuten saman painoinen kuin syksyn aikana tiputtamani kilot. Vielä kesällä lenkkeilin se säkki hartioilla...noin kuvainnollisesti. Ilmankos askel oli kevyt ja tuntui kuin liitäisin asfaltilla.
muttamutta...se mitä oikeasti pohdin. Lähdin etsimään persimonin energiasisältöä ja päädyin lukemaan nuorten tyttöjen blogeja...blogeja, joissa laihuutta ja anoreksiaa, syömishäiriöitä, luurankomaista olemusta ihannoidaan ja sen saavuttamiseksi näännytään syömättämyyteen. Itselleni, aikuiselle ja oikeasti ylipainoiselle, se oli aika rankkaa luettavaa. Nämä lähes 170cm pitkät tytöt huokailevat ja huutavat kauhusta kun vaaka näyttää 54 kg...kun sen pitäisi näyttää pitkästi alle 50.
Voin pahoin...ajatuskin siitä, että joku omista nuorista ja täydellisistä tyttäristäni päätyisi moisen venäläisen ruletin uhriksi ahdistaa. Mitä jos omalla esimerkilläni kannustan heitä ihannoimaan hoikkuutta, välttelemään ruokaa, salaamaan syömisiään? Siis itsehän olen vielä kaukana hoikasta, normaalipainoonkin on vielä ainakin 5 kg, mutta huoli on todellinen. Siis jos 162 senttinen pätkä tavoittelee nyt aluksi 65kg.. ja todellakin tiedän, että siinä vaiheessa en ole laiha. Silloin olen laiha kun painan alle 50kg. Tiedän sen kokemuksesta:) ja sinne en edes haaveile.
Itseasiassa, yksi syy, miksi en ole aiemmin käyttänyt nykyisenkaltaisia äärimmäisiä keinoja laihduttamiseen, on juuri nuoret tytöt perheessä. En halua olla mallina epäterveellisistä elämäntavoista, enkä ihannoida laihuutta. Sitähän en ihannoi, enkä edes tavoittele. Olenkin pyytänyt ystäviäni pistämään minut seinää vasten, mikäli normaalipainon saavutettuani vingun ja valitan läskeistä, joita ei enää ole. En halua sokaistua ja muuttua luurankoja matkivaksi, anteeksi vain, idiootiksi.
Ehkä tähän sopii perustelu siitä, miksi äärimmäiset keinot on nyt otettu käyttöön.. vain ja ainoastaan terveydelliset syyt ovat perustelu nopeasti ja tehokkaasti tapahtuvaan laihtumiseen. Ikävä hermopinne jalassa syksyllä ja lääkärin vihjaus, että paras hoito on painon pudotus käynnisti projektin... totta, ongelma on tipotiessään. Jalka on nyt kunnossa.
Toinen edellistäkin vakavampi huolen aihe on kakkostyypin diabetes. Paastosokerini on jo vuosia ollut kiikun kaakun normaalin rajoissa ja nyt päädyin jälleen kerran sokerirasitukseen. Sain puhtaat paperit, tällä kertaa... mahan ympärille keräämäni läski olisi kuitenkin iso riskikerroin ja sairastumisen todennäköisyys hyvin ilmeinen. Olen sairastanut parikin kertaa raskausdiabeteksen ja tiedän suuresta riskistä sairastua myöhemmin.. alkoi oikeasti pelottaa kaikki vaivat ja ongelmat, joita silloinen painoni minulle aiheutti.
Toivon, että tämä syksy, jolloin koko elämäni tuntuu pyörivän ruoan, syömisen ja syömättäjättämisen ympärillä ei jätä negatiivista jälkeä lapsiini, eikä kukaan, minkätahansa kokoinen, kuvittele missään vaiheessa, että ihmisen paremmuutta mitataan koolla. Itse olen koko kymmenvuotisen lihavuusaikani halveksinut (taas kerran anteeksi vaan) ihmisiä, joille vain koko, läski ja laihduttaminen on ollut elämää suurempi ongelma! Elämässä on niin paljon muutakin kuin elopaino, tai ainakin pitäisi olla. Kun tämä projekti on kunnialla suoritettu, tai vaikka epäonnistuisinkin ja tavoite jäisi saavuttamatta, jatkan gourmetkokeilujani ja blogissani tulee jatkossakin olemaan ruokaa, leivonnaisia ja aitoja raaka-aineita.
Näihin aatoksiin, parempaa huomista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti