Tutkitusti terve!

Sain tänään verikokeiden tulokset ja suurella mielenkiinnolla kuuntelin terveydenhoitajan analyysiä.. vuosi sitten tehtyyn tutkimukseen muutos parempaan on huomattava. En siis ole turhaan nauttinut pirtelöaterioita ja kaninruokaa syyskuusta lähtien. Jos on läskiä ympärillä yli 30 voipakettia vähemmän, niin kyllä on veriarvotkin kohentuneet. Ei merkkiäkään kilpirauhasen vajaatoiminnasta, kolesteroli 3,5 (!), kaikki arvot juuri suositusten keskivaiheilla. Jopa paastosoker,i jota olen haukan lailla vahdannut oli aivan kohdallaan. Verenpainekin oli niin alhainen, että terveydenhoitaja rupesi jo epäilemään kuuloaan:).

Terveys onkin tämän viikon puheenaihe omassa elämässä. Verikokeista kunnialla selvittyäni, huomenna on aika mennä käsikirurgin juttusille. Saan toivottavasti viisi viikkoa kipsissä levänneen käteni vapaaksi. Toivon niin, että leikkaus oli onnistunut ja käsi on parantunut odotetusti. Suurin pelkoni on, että käsi kipsataan syystä tai toisesta uudestaan...ei kai sellaista edes voi käydä?
 Kirurgin juttusilta siirryn suoraan silmälääkärille. Sekin jännittää...mikä ihme minulta on vienyt näön. Olisikohan laserleikkaus vastaus ongelmiini...niin siis näköön liittyviin ongelmiin. Tuskin sillä muita ongelmia saa poistettua...olisihan se tietysti houkutteleva ajatus.

Paino tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Pieni herätys lienee paikallaan, joten söin sitten illalliseksi puolikkaan Subin ja hyvällä ruokahalulla söinkin! Se tosin on aika kevyt herätys eikä varmasti ole mikään huono valinta pikaruoaksi. Täysjyväpatonki, kanateriyaki, vihanneksia... hyvää oli. Toivottavasti maha on samaa mieltä... En tosin ole mitenkään huolissani hitaasti etenevästä painon pudotuksesta. Toki toivoin, että pelkkä pirtelö ruokanakolme viikkoa olisi ollut tehokkaampaa, mutta olen kuullut,että viimeiset kilot ennen normaalipainoa voi olla tosi tiukassa. Kyllä se terveydenhoitaja antoi minulle jo nyt synninpäästön...sanoi,että nykyinen paino ei ole vaaraksi terveydelle:) ja hän tosiaan loi uskoa onnistumiseen. Sain myös töissä tänään ensimmäistä kertaa oikein onnitteluja ja halauksen eräältä kollegalta hyvin suoritetusta laihdutusprojektista. Täytyy sanoa, että melkein tippa tuli linssiin...niin hyvältä se tuntui. Vielä vähän tsemppaan ja sitten ryhdyn tasapainoilemaan ja opettelemaan saavutettujen mittojen ylläpitoa.

Mistäs minä sitten bloggailen, kun olen tämän projektin voittajana suorittanut? Palaan takaisin ruokaohjeisiin? ...ehkä jatkan vain syntyjen syvien pohtimista, elämän ihmeiden päivittämistä. Jos vaikka keksisin vihdoin elämälleni päämäärän, piirtäisin aarrekartan, jota seuraisin lopun elämää...elämän tarkoitus ja punainen lanka? Niin moni asia on vuosien varrella kadonnut ja vaatii samanlaista keskittymistä kuin syksyllä alottamani laihdutuskuuri. Jos elämänsä saisi järjestykseen pienin askelin, pala kerrallaan. Oppisi hyväksymään itsensä kaikkine heikkouksineen ja vaalimaan niitä arvokkaida hippusia joita elämän varrella minuun on tarttunut. Ehkä en olekaan ihan täydellinen failure... Ravistettava ennen käyttöä?...