Voittajan olo vaikka maaliviiva ei vielä ylittynytkään

Tänään tein sen...kiipesin vaa'alle, uudet paristot vaihdettuina mittari näytti 67,5kg... hyvä etten pyörtynyt onnesta! Vaatimattomat 2,5kg ja olen saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni. En ehkä halua ajatella ihannepainoani vielä, siihen olisi matkaa 10kg. Leijun ehkä vielä jokusen hetken tässä onnen tunteessa ja kaikki tästä alaspäin on plussaa.. Olen jo voittaja! Teimme aamulla pienen laskutoimituksen, olen pudottanut painostani viidessä kuukaudessa himpun vajaa 20%, kiloina 16,5. Se on itseasiassa paljon. Ei ihme, että terveydenhoitaja totesi painoni oleva tasolla, jolla se ei enää ole vaaraksi terveydelle.

Tulevan viikon kikkailen pirtelöiden, patukoiden ja kevyen ruoan kanssa. Perjantaina on edessä kauan odotettu Kööpenhaminan matka. Lähdemme Samin kanssa kaksin ihmettelemään suurkaupungin sykettä. Ruoka, juoma ja kaupungilla kiertely ovat varmaan pääosassa enkä aio kieltää itseltäni mitään! En kieltänyt Berliinissäkään enkä aio tehdä sitä nytkään.

Huomenna tanssitaan taas rivitanssia! En olisi ikinä uskonut, kuinka hauskaa voi olla yksinkertainen ja lähes paikallaan totetutettava tanssi. Olen aivan hurahtanut tähän uuteen lajiin, johon ystäväni minut ja pienen kaveriporukan houkutteli. Hauskuutta lisää, se, että tapaamme ystävävien kesken nyt viikottain! Tiistaiksi suunnitelmissa on aloittaa vihdoin kunnon urheilu. Duunin spinning-tunti on iltapäivällä ja voisin oikeastaan kaivaa pyöräilykengät tuolta laatikosta. Nyt kun aloittaisi pyöräilyn sisätiloissa, ei ahteri ehkä kipeudy keväämmällä niin pahasti, kun vihdoin pääsee omalla tsygällä huristelemaan duuniin. Saisi vähän pyöräilykuntoa alle..

Tytöt ottivat minusta uuden kuvan fb:tä varten ja samalla tekivät ennen ja nyt kuvan..laitetaanpa se tähän nyt todistusaineistoksi siitä, että olen oikeasti saavuttanut jotain.

Tutkitusti terve!

Sain tänään verikokeiden tulokset ja suurella mielenkiinnolla kuuntelin terveydenhoitajan analyysiä.. vuosi sitten tehtyyn tutkimukseen muutos parempaan on huomattava. En siis ole turhaan nauttinut pirtelöaterioita ja kaninruokaa syyskuusta lähtien. Jos on läskiä ympärillä yli 30 voipakettia vähemmän, niin kyllä on veriarvotkin kohentuneet. Ei merkkiäkään kilpirauhasen vajaatoiminnasta, kolesteroli 3,5 (!), kaikki arvot juuri suositusten keskivaiheilla. Jopa paastosoker,i jota olen haukan lailla vahdannut oli aivan kohdallaan. Verenpainekin oli niin alhainen, että terveydenhoitaja rupesi jo epäilemään kuuloaan:).

Terveys onkin tämän viikon puheenaihe omassa elämässä. Verikokeista kunnialla selvittyäni, huomenna on aika mennä käsikirurgin juttusille. Saan toivottavasti viisi viikkoa kipsissä levänneen käteni vapaaksi. Toivon niin, että leikkaus oli onnistunut ja käsi on parantunut odotetusti. Suurin pelkoni on, että käsi kipsataan syystä tai toisesta uudestaan...ei kai sellaista edes voi käydä?
 Kirurgin juttusilta siirryn suoraan silmälääkärille. Sekin jännittää...mikä ihme minulta on vienyt näön. Olisikohan laserleikkaus vastaus ongelmiini...niin siis näköön liittyviin ongelmiin. Tuskin sillä muita ongelmia saa poistettua...olisihan se tietysti houkutteleva ajatus.

Paino tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Pieni herätys lienee paikallaan, joten söin sitten illalliseksi puolikkaan Subin ja hyvällä ruokahalulla söinkin! Se tosin on aika kevyt herätys eikä varmasti ole mikään huono valinta pikaruoaksi. Täysjyväpatonki, kanateriyaki, vihanneksia... hyvää oli. Toivottavasti maha on samaa mieltä... En tosin ole mitenkään huolissani hitaasti etenevästä painon pudotuksesta. Toki toivoin, että pelkkä pirtelö ruokanakolme viikkoa olisi ollut tehokkaampaa, mutta olen kuullut,että viimeiset kilot ennen normaalipainoa voi olla tosi tiukassa. Kyllä se terveydenhoitaja antoi minulle jo nyt synninpäästön...sanoi,että nykyinen paino ei ole vaaraksi terveydelle:) ja hän tosiaan loi uskoa onnistumiseen. Sain myös töissä tänään ensimmäistä kertaa oikein onnitteluja ja halauksen eräältä kollegalta hyvin suoritetusta laihdutusprojektista. Täytyy sanoa, että melkein tippa tuli linssiin...niin hyvältä se tuntui. Vielä vähän tsemppaan ja sitten ryhdyn tasapainoilemaan ja opettelemaan saavutettujen mittojen ylläpitoa.

Mistäs minä sitten bloggailen, kun olen tämän projektin voittajana suorittanut? Palaan takaisin ruokaohjeisiin? ...ehkä jatkan vain syntyjen syvien pohtimista, elämän ihmeiden päivittämistä. Jos vaikka keksisin vihdoin elämälleni päämäärän, piirtäisin aarrekartan, jota seuraisin lopun elämää...elämän tarkoitus ja punainen lanka? Niin moni asia on vuosien varrella kadonnut ja vaatii samanlaista keskittymistä kuin syksyllä alottamani laihdutuskuuri. Jos elämänsä saisi järjestykseen pienin askelin, pala kerrallaan. Oppisi hyväksymään itsensä kaikkine heikkouksineen ja vaalimaan niitä arvokkaida hippusia joita elämän varrella minuun on tarttunut. Ehkä en olekaan ihan täydellinen failure... Ravistettava ennen käyttöä?...

Hyvä uusi vuosi...

lupaan ja vannon.á..oikeasti en tehnyt mitään lupauksia, en kattettomia enkä muitakaan. Vain yhden päätöksen: Tästä tulee hyvä vuosi, parempi kuin edeltäjänsä. No totuuden nimissä, siihen ei luulisi ihmeitä tarvittavan, sen verran kovia vuosia ovat edelliset olleet.

Camppailu pirtelöiden kanssa jatkui heti 2. pvä alkaen ja nyt kahden viikon puristuksen jälkeen on hyvä vilkaista vähän missä mennään.
Olo on ollut alusta asti mitä mainion. Pirtelöiden lisäksi olen rouskutellut porkkanaa ja kurkkua sekä muutaman kerran pähkinöitä. Töissä pirtelöt ja patukat kuuluvat päivään itsestäänselvyytenä ja nyt ainakin tuntuu, että jaksan pysyä suunnitelmassani tsempata tammikuu tiukalla pirtelökuurilla. Ainoastaan valmentajaan en saa mitään kontaktia ja tällä viikolla olenkin jo päätökseni tehnyt. En tarvitse valmentajaa, jonka perässä pitää roikkua ja yrittää saada yhteyttä päiväkausia...Jatkan työterveyshoitajan valvonnassa.

Vaa'asta loppuivat patterit, joten kävin töissä puntarissa. Siitä arvioisin aamupainoni olevan 68-69 kg eli tavoite häämöttää kolmen neljän kilon päässä. Siihen jos pääsisi lähelle tammikuun loppuun mennessä, niin voisin hyvällä omalla tunnolla aloittaa ehkä sen haastavimman osuuden tässä projektissa...vielä muutaman kilon pudottamisen ja samalla oikeiden ruokatapojen opettelun. Saavutettu paino kun olisi tarkoitus saada pysymään ja muutama kilo siitä voisi vielä lähteäkin. Toki ensimmäinen tavoite on se normaalipainon saavuttaminen ja nyt olen sen kyllä ihan itse tehnyt. Viimeksi valmentajalla kävin joulukuun alkupuolella... Mulla ei selkeästikään ole ollenkaan onnea valmentajien tai personal trainerien suhteen. Tai sitten en vain ole tarpeeksi vaativa ja kiinnostava asiakas.